Rautaruukin teräsputkilaiturit

Rautaruukki Oy kehitti 1980 luvulla kelluvista teräsputkilaitureista joukon hyvin toimivia tuotteita ponttonilaiturien ”raskaaseen sarjaan”. Näitä laitureita Rautaruukki toimitti venesatamiin noin 200 kpl ja lisäksi jonkin verran ponttonisiltoja ja muita kelluvia erikoisrakenteita useisiin kohteisiin. Teräsputkiponttonilaituri saavutti nopeasti jalansijaa laiturimarkkinoilla, erityisesti kohteissa, joissa olosuhteet ovat vaativia ja tilaajat asiantuntevia. Laiturintarvitsijoiden kannalta on harmillista, että Suomen laiturimarkkina kokonaisuudessaan on niin pieni, että vesirakenteet -liiketoiminta ei soveltunut Rautaruukin strategiaan ja se päätettiin ajaa alas vuonna 1997. Toki Ruukin tuotteita koko ajan käytetään satamarakentamisessa hyvinkin paljon eri toimijoiden kautta. Pääasiassa kuitenkin rahti- ja matkustajasatamissa. Kelluvien venelaiturien myynti on ollut lähes nollatasolla. Käytännössä vain valtio on hankkinut kalasatamiin, yms. kohteisiin jonkin verran teräsputkilaitureita, jotka on toteutettu vanhojen piirustusten mukaan. Tämäkin toiminta on pysähtynyt työllisyysperusteisten hankkeiden toteutuskriteerien muututtua. Rautaruukin laituriesitteessä oli aikanaan listattu hyvän laiturin ominaisuuksia seuraavasti:
  • Sellainen, mitä jäät eivät riko talven aikana.
  • Sellainen, mitä aallot eivät keinuta tolkuttomasti.
  • Sellainen, jonka vuosittaiset huoltokustannukset ovat mahdollisimman pienet.
  • Sellainen, joka on ja tuntuu kantavalta heti ensimmäisestä askeleesta.
  • Sellainen, joka niveltyy arkkitehtonisesti sulavasti ympäristöönsä.
Nuo ovat ominaisuuksia, jotka ovat itsestäänselvyyksiä, mutta joita läheskään kaikki markkinoilla olevat laiturirakenteet eivät edes auttavasti täytä. Ehkä siitä syystä ja ympäristötietoisuuden lisääntymisestä johtuu, että muutamat rakennuttajat ovat alkaneet taas pyytämään tarjouksia teräsputkiponttonilaitureista. Tämä on nähtävissä varsinkin poikkeuksellisen vaativiin olosuhteisiin sijoitettavien laitureiden osalta. Vaativuus voi johtua joko luonnonolosuhteista, kuormitettavuudesta tai ulkonäkösyistä. Kaikkiin näihin pystytään teräsputkirakenteella useimmiten löytämään ratkaisu, joka toimii, tyydyttää käyttäjiä ja on pitkäikäinen. Yksi merkittävimmistä teräsputkilaiturin eroista muunlaisiin runkoratkaisuihin on se, että laituri voidaan toteuttaa lähes kuinka pitkänä tahansa ilman nivelliitoksia, jotka muissa ratkaisuissa ovat se heikko kohta etenkin kovissa olosuhteissa. Näin laiturista tulee myös sitä vakaampi, mitä pidempi se on. Toinen merkittävä ero muihin materiaaleihin on se, että muotoja voidaan käyttää varsin vapaasti, ilman, että se heikentää rakenteen kestävyyttä tai muita ominaisuuksia. Teräs on joustava ja luja materiaali, joka ei aallokon tai jäiden paineista juurikaan välitä. Onhan teräsrakenteissa huonojakin puolia, mutta suurin osa niistä on vältettävissä huolellisella suunnittelulla ja valmistuksella. Usein kuulee ”asiantuntijoiden” tietävän, että teräslaiturit ruostuvat nopeasti pilalle. Näin varmasti on joskus käynytkin, jos rakenteiden yksityiskohtia ei ole tarpeeksi mietitty ja/tai, jos pintakäsittely on tehty huonosti. Laitureita on tehty myös kokonaan ilman pintakäsittelyä, jolloin rakenteisiin on mitoitettu kohtuullisesti ruostumisvaraa. Tämä on kuitenkin jonkin verran riskialtis tapa varsinkin, jos laiturin kautta johdetaan aluksiin sähköä. Nykyisin teräslaiturit pintakäsitellään käytännössä aina sijoitus- ja käyttöolosuhteiden vaatimalla tavalla. Tämä asia tilaajan on syytä varmistaa, kun on laituria tilaamassa, samoin kuin suunnittelun ja konepajatyön taso. Oikein tehty pintakäsittely kestää ilman huoltomaalauksia 20 – 30 vuotta, eli saman ajan, kuin laiturin puurakenteet. Kun pinnoite tuollaisin välein korjataan niiltä osin, kuin se on vaurioitunut, on teräsrakenteen ikä todella pitkä. Eihän 100 -vuotias teräksinen perinnelaivakaan ole mikään harvinaisuus. Mikäli haluat lisää tietoa teräsputkilaiturien kehitysnäkymistä ja käyttömahdollisuuksista, ota yhtyettä allekirjoittaneeseen. Tapio Sarkola Reittitiimi Oy
Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , , , , , , , , , , , , , , , , , | Jätä kommentti

Teräslaitureiden peruskorjaus

Rautaruukki Oy:n 1980 ja -90 -luvuilla kehittämät kelluvat teräsputkilaiturit ja ponttonisillat alkavat luonnollisista syistä olemaan siinä iässä, että ”tarttis tehrä jotain”. Laiturien omistajat ovat huolissaan, kun kellukeputkien pintaan ilmestyy ruostevaurioita ja ”asiantuntijat” tietävät laiturin uppoavan minä hetkenä hyvänsä. Huoleen onkin aihetta, jos tilanne päästetään niin huonoksi, että ainoa korjaustapa on hävittää laituri, niin kuin muista materiaaleista valmistetuilla saman ikäisillä laitureilla asian laita useimmiten on. Vaikka teräsputkilaituri näyttäisi olevan vahvasti ruosteessa, kannattaa rakenteet tarkastuttaa asiantuntijalla ennen kuin tehdään päätös hävittämisestä. Näiden laitureiden rakenteisiin on alun perin mitoitettu reilusti syöpymisvaraa ja syöpyminen on suhteellisen helppo pysäyttää oikeilla menetelmillä. Teräsputkilaiturin hankkineet ovat aikanaan tehneet kauaskantoisen ratkaisun. He eivät ole ostaneet kertakäyttöhyödykettä, vaan rakenteen, jolle oikealla hoidolla voidaan antaa lähes rajattomasti käyttöikää. Teräsrakenteelle on järkevää tehdä kunnollinen peruskorjaus 20 – 30 vuoden välein. Sopiva telakointiväli on usein sama, kuin kansilankutuksen luonnollinen vaihtoväli. Peruskorjaus voidaan tehdä useilla eri tavoilla. Järkevän korjaustavan valinta on aina syytä aloittaa paikalla tehtävällä kuntotutkimuksella, jossa mittauksin ja silmämääräisin tarkastuksin arvioidaan vaurioiden laajuus ja niiden aiheuttama korjaustarve. Valittavat korjaustavat riippuvat vaurioiden lisäksi mm. laiturin sijoituspaikasta, pultattujen elementtien koosta ja telakointipaikan löytymisestä / nostojen ja kuljetusten vaativuudesta. Reittitiimi Oy on kehittänyt yhdessä yhteistyökumppaniensa kanssa peruskorjausmenetelmiä, joita voidaan käyttää sekä telakalla / konepajalla, että paikan päällä laituria siirtämättä. Valinta vaihtoehtojen välillä tehdään kuntotutkimuksen ja olosuhdekartoituksen perusteella, sekä kustannus-hyötyanalyysin avulla. Viime kädessä päätökset tietenkin tekee laiturin omistaja omien tarpeidensa ja mahdollisuuksiensa mukaan. Joka tapauksessa suosittelen kuntotarkastuksen teettämistä teräsputkilaiturin rakenteet tuntevalla taholla, jotta korjaukset voidaan ajoittaa taloudellisesti ja teknisesti järkevästi, eikä esimerkiksi hävitetä hyvin toimivaa laituria, jolla vielä olisi korjattuna taloudellista käyttöikää toinen, kolmas ja ehkä neljäskin neljännesvuosisata jäljellä. Peruskorjaaminen on paitsi taloudellisesti, myös ympäristön kannalta järkevämpää toimintaa, kuin 20-30 vuoden välein tehtävä uusinvestointi ja vanhan laiturin hävittäminen.
Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , , , , , , , | Jätä kommentti